Työharjoittelussa Etelä-Afrikassa

Karava pusti!

2009-09-01T10:11:00.002+02:00

Viime perjantaina keräsin kimpsut ja kampsut kasaan Lynedochin Ekokylässä sijaitsevassa asunnossani ja viimeistelin viimeisimmän työtehtäväni, joka liittyy isompaan tutkimukseen, jossa pyritään kartoittamaan ruokajärjestelmää ja ruokaturvaa Stellenboschissa. Tutkimusta oli mielenkiintoista tehdä, soittelin ympäriinsä pienille luomuviljelijöille, isoille massatuottajille, pakkausfirmoihin ja kiertelin Stellenboschin isoimmissa ruokakaupoissa kartoittamassa kokonaisten ja valmiiksi pilkottujen kurpitsojen (butternut) kilohintoja.

---

Instituutissa tarjottiin kakkua ja pidimme pienimuotoiset puheet työkavereille. Harjoittelusta jäi todella positiivinen mieli ja koen, että samalla, kun opin paljon uutta, minun oli mahdollista antaa työpanokseni erilaisille projekteille. Oma aktiivisuus on ensisijaisen tärkeää, mikäli haluaa mielenkiintoisia tehtäviä, koska täällä ei kukaan tule antamaan hommia, vaan ne pitää etsiä.

---

Sovin muutamien ihmisten kanssa tulevasta gradustani ja instituutista ehdotettiin, että mikäli haluan palata tekemään kenttätyötä jonkun aiheen parissa, he tarjoavat yhteyshenkilöitä, mahdollisuuden päästä käsiksi yliopiston tietokantoihin ja muuta apua. Aiheita alueelta ja instituutista on helppo löytää, nyt minun vain pitää päättää, että miten rajaan gradun aiheen.

---

On siis aika sulkea tämä blogi, torstaina pitää lentää takaisin Eurooppaan, vaikka pahaa tekee. Oon viihtynyt (taas) mainiosti, kokenut vaikka mitä ja elämäni suunta on taas muuttunut Hyväntoivonniemen oikukkaiden tuulien myötä.. Taas tuli todettua, että maailma on upeita mahdollisuuksia täynnä, jos halua ja uskallusta on. Etelä-Afrikka ei varmasti sovi kaikille, erityisesti ihmisille, jotka ovat tottuneet suomalaiseen turvallisuuteen ja julkiseen liikenteeseen!

---

Eilen harjoittelin kotiäidin uraa varten kokkaamalla kuusi tuntia kavereille, jotka tulivat kylään Paikallisen Komistuksen luokse. Vaikka menu oli Great Success, ei musta taida kotiäidiksi olla. Valkosipuliperunoita timjamin kera, uunilohta tillillä ja sitruunalla, valkosuklaa-sitruunakakkua mangokuorrutteella ja lisäksi korvapuusteja. Korvapuustit ovat olleet suuressa suosiossa aikaisemminkin, joten tein tuplajälkkärin. Korvapuusti on selkeästi kaverin uusi lempisana. Lainaten hänen Facebookin statusta tänä sateisena talviaamuna: Karava Pusti!

Viimeiset päivät instituutissa

2009-08-27T11:07:00.003+02:00

Huomenna on viimeinen työpäivä. Tarkoituksena oli olla töissä ensi keskiviikkoon asti, mutta juteltuani harjoittelukoordinaattorin kanssa, tulin siihen tulokseen, että on mukava vain hengailla muutama päivä ennen paluuta Eurooppaan.
---
Harjoittelu on ylittänyt odotukseni, koska olen ollut mukana niin monessa eri projektissa ja oppinut valtavasti uutta etelä-afrikkalaisesta yhteiskunnasta, maanviljelystä, ruokaturvasta ja modernista jakelujärjestelmästä joka kusee rankasti. Se, että maanviljelijä myy kurpitsakilon alle kolmella randilla ja ruokakauppa myy saman kilon 22 randilla, ei ole kestävää. Vaikka Suomessa samat asiat tiedosti, täällä äärimmäisen epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa asiat korostuvat. Eilen vietin kymmenen tuntia paikallisen luomuviljelijän farmilla upealla paikalla vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Stellenboschista ja istutin noin 500 sipulia ja 100 melonipuskaa.
---
Takapuoli ja reidet ovat turtana, koska viime viikonlopun vietin Etelä-Afrikan lasketteluklubin (kuulostaa hassulta..) pienessä mökissä Matroosbergin huipulla. Afrikka ei siis ole nössöille: kiipesimme ensin 2000 metrin korkeuteen, josta raahasimme lumilaudat 2500 metriin, jossa oli noin 100 metrin alueen kattava alue lunta. Ja maanantaina opettelimme Paikallisen Komistuksen kanssa tandem-surffausta Noordhoekin rannalla 11"6´pituisella paddle boardilla. Saimme pari kohtalaisen isoa aaltoa ja auringonlaskussa lilluminen on parasta, kunhan unohdat vaanivat valkohait. Alue on maailman valkohaisinta seutua.
---
Harjoitteluun on tietysti vaikuttanut suuresti se, että olin vaihto-opiskelijana Stellenboschissa syksyn 2008. Aluksi aikaa ei kulunut siihen, että olisin joutunut pähkäilemään olemattoman julkisen liikenteen ja uusien paikkojen takia. Jotkut harjoittelijat ja erityisesti vapaaehtoistyöntekijä eurooppalaisesta saarivaltiosta haukkui instituutin järjestelmällisyyden lyttyyn ekoina päivinä, koska riittävästi tietoa instituutin sijainnista, lämmityksen puuttumisesta ja autoriippuvuudesta ei annettu. Nyt olen rustannut oppaan tuleville harjoittelijoille, joten toivottavasti harjoittelijat käyvät internetin säätiedotussivuilla ennen Afrikkaan tuloa. Täällä on välillä pirun kylmä ja kannattaa ottaa mukaan muutakin kuin bikinejä ja shortseja.
---
Heti alusta alkaen sain kiinnostavia tehtäviä (lukuunottamatta paria päivää, jotka käytin kopioimiseen. Mutta sekin on osa työrutiineja.) Ehkä uran ja kokemuksen kannalta harjoittelussa olisi ollut järkevämpää keskittyä yhteen isoon projektiin, mutta nyt ehkä vähän paremmin tiedän kaikista olemassaolevista vaihtoehdoista ja sitä kautta omasta elämästäni.

Ericin luomuviljelmä Kraaifonteinin townshipin vieressä

Albertina keittämässä taikasoppaa: orgaanista jätettä ja lehmän lantaa

Tekemässä tutkimusta

Makeat hedelmät ja hapan moderni orjuus

2009-08-20T17:57:00.007+02:00

Aamulla osallistuin seminaariin, jossa Centre for Rural Legal Studies esitteli Women on Farms-projektin kanssa yhteistyössä tehdyn tapaustutkimuksen liittyen Grabouw´n alueen hedelmätilojen työoloihin ja alueella työtä välittäviin välittäjiin (Labour Broker). Grabouw sijaitsee noin 40 minuutin automatkan päässä Stellenboschista. Monilla instituutin työntekijöillä on niin monta lehmää ojassa, että joskus saa tuurata näinkin mielenkiintoisissa tilaisuuksissa, jos vain muistaa kirjoittaa muistiinpanot ylös. Mukavaa?

---

Mukavuus loppui ilmaiseen yltäkylläiseen aamiaiseen, ja vakavampiin aiheisiin. Women on Farms pyrkii edistämään naisten oikeuksia ja tasa-arvoa erityisesti työmarkkinoilla. Vapaa markkinatalous ja kansainvälisen kaupan kasvu ovat luoneet paineita markkinoille. Samaan aikaan alalla pyörii yhä kasvava määrä välittäjiä, jotka välittävät kausittaisia työntekijöitä tilojen tarpeisiin.

---

Tämä ihmisryhmä, joista suuri osa tulee Western Capen provinssiin Eastern Capen provinssista ja entisestä Transkeista. Apartheidin aikana erityisesti aluetta kutsuttiin nimellä mustien homelands, jonne suuri osa mustista ajettiin. Apartheid-hallinto antoi alueelle eräänlaisen autonomian, jotta kansainvälinen yhteisö saisi hallinnosta myönteisen kuvan. Kuitenkin pyrkimyksenä oli erottaa eri ihmisryhmät ja rodut toisistaan.

---

Kausittaiset siirtolaistyöläiset ovat erittäin haavoittuvainen ryhmä ihmisoikeusloukkauksille, koska he eivät kuulu työntekijäjärjestöihin eivätkä tunne palkkoja ja oikeuksiaan. Samaan aikaan välittäjät hyväksikäyttävät tietämättömyyttä. Erään tilaisuudessa tarinansa kertoneen Xhosa-naisen kertomuksen mukaan välittäjät maksavat työntekijöille aluksi huonoimmillaan R30 (alle 2 euroa) viikossa, mutta nopeasti työntekijät siirtyvät muille välittäjille, jotka maksavat R50 viikossa. Ihmiset ovat epätoivoisia, ja heillä ei ole vaihtoehtoja.

---

Välittäjät itsekään eivät lillu rahassa. He ovat usein eläkepäiviään lähestyviä slummeissa asuvia mieshenkilöitä, jotka pyrkivät turvaamaan vanhuuden päivänsä pientä ekstraa tienaamalla. Monta kertaa esityksen aikana heräsi kysymys, että missä ovat kaikkien tilojen maanviljelijät eli omistajat? Hehän ovat se ihmisryhmä, joka palkan maksaa ja muodostavat kysynnän työntekijöille. Tutkimuksessa haastateltiin 107 henkilöä, joista 5 oli maanviljelijöitä. Samalla on kuitenkin huomioitava, että tilat täällä ovat massiivisia ja omistajat antavat paljon vastuuta alempien tasojen työntekijöille, joten vuorovaikutus eri tasojen välillä on vähäistä.

---

Ensi viikolla Etelä-Afrikan parlamentissa kuullaan eri osapuolien näkökulmia ja sen myötä pyritään tekemään lakiesitys. Työ tuntuu lähes mahdottomalta, koska mikäli muiden kuin virallisten välitysjärjestöjen toiminta kielletään, toiminta siirtyy alamaailmaan, jossa sääntöjä ei voida rikkoa, koska niitä ei ole. Jonkilaisia rajoituksia ja säännöstelyä on siis tiedossa, saa nähdä minkälaista.

---

Ja maanantaina edustan Sustainability Institutea FIFA:n jalkapallon maailmanmestaruus-kisoihin ja ihmiskauppaan, erityisesti lapsikauppaan, liittyvässä seminaarissa. Tulossa rajua infoa ja karuja tilastoja. Jotain muuta kuin puita.

---

Niin. Puita. Tänään iltapäivällä kävimme tutustumassa Jonkerhoekin alueella tapahtuvaan puunhakkuuseen ja biomassan tuotantoon upeissa maisemissa vuorien keskellä. Bruce vetää Biomass and Energy-kurssia ja loikkasin mukaan autoon. Suomea käytettiin useammankin kerran esimerkkinä.

2009-08-18T11:35:00.006+02:00

Taivaalta sataa kaatamalla vettä. Huomenna taas tiedossa otsikoita siitä, miten eri alueet ovat tulvineet. Minulla sateet eivät ole suurikaan ongelma, mitä nyt en voinut aamusessiossa istuttaa puita. Suurempi ongelma tulvivat viemärit ovat niille muutamalle miljoonalle asukkaalle, jotka asuvat Cape Flatsin, Mitchelläs Plainin ja Khayelitshan alueella. Vähävaraisempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvien asuinalueet ovat rakennettu kosteikkoalueelle, joka hipoo korkeudessaan merenpintaa. Vähänkin rajumpi sade saa alueet tulvimaan ja asukkaat joutuvat veden armoille useamman kerran talvessa. Ilmaston muuttumisen myötä tilanne vain pahenee. Rajuimpien ennustuksien mukaan vuonna 2100 alueet ovat peittyneet veden alle ja Pöytävuoren kansallispuisto ja Hyväntoivonniemi muodostavat muutaman saaren mantereen edustalle.

Nappasin Googlesta kartan, joka antaa vähän käsitystä alueesta, jossa majailen.Kuva on vähän pieni, mutta oikessa laidassa näette tekstin Sustainability Institute, vasemmalla rannikkolla Cape Town ja etelää kohti niemimaata kuljettaessa näette Noordhoekin, jossa sijaitsee "kakkosasunto".

Nyt takaisin julkaisun pariin ja huomenna Kayamandin townshipiin eli slummiin perehtymään urbaaniin maanviljelyprojektiin, jossa kannustetaan paikallista koulua viljelemään vihanneksia pihamaallaan. Näin jo pienestä pitäen urbaanissa ympäristössä asuvat nuoret ovat tekemisissä luonnon kanssa. Todennäköisyys, että kiinnostus ympäristöä kohtaan jatkuu tulevaisuudessa, kasvaa roimasti. Projektin tarkoituksena on ajan myötä levittää urbaanin maanviljelyn sanomaa. Näin paikalliset vähävaraiset ihmiset eivät ole riippuvaisia raaka-aineiden hintojen muutoksista. Vuosi sitten ruoan hinta nuosi räjähdysmäisesti ja juuri yhteiskunnan alin luokka kärsii eniten.

Etelä-Afrikan tapahtumia

2009-08-17T10:35:00.005+02:00

Inner Kom usvaisena sunnuntaiaamuna (piti kääntää sana mist sanakirjan avulla, suomi alkaa unohtua..)

Lynedochin ala-asteen oppilaita hyppimässä narua

Etelä-Afrikan ja Zimbabwen harjoittelijat edustavat

Lynedochin ekokylää

Mun koti

Inspiroiva työilmapiiri

2009-08-13T09:34:00.003+02:00

Eilen kävimme kollegoiden kanssa keskustelun unelmatyöpaikasta. Toinen harjoittelija Sweet Beer on tänään viimeistä päivää töissä ja palaa viikonloppuna takaisin Zimbabween. Hänestä on tullut tosi läheinen viimeisen kuukauden aikana, meitä kutsutaankin Charlien enkeleiksi instituutissa, koska pelastimme taannoisen Human Settlements-työpajan mahtavalla työpanoksellamme totaaliselta organoisointi- ja logistiikkakaaokselta.

---

Sweet Beer työskentelee Hararessa Environment Africa -järjestössä kotimaassaan ja kokee, että työilmapiiri ei ole parhaimmasta päästä. Tietenkin jo yhteiskunnallinen tilanne Zimbabwessa luo jo tietynlaisen haasteellisen pohjan työskentelylle. Ihmisille on vaikea toimittaa viestiä ympäristönsuojelun ja jätehuollon tärkeydestä, kun jokapäiväisten perustarpeiden saanti ei ole turvattu.

---

Instituutissa ilmapiiri on mahtava. Vuorovaikutus vanhempien konkareiden ja nuorien innovaatiokoneiden välillä on tehokasta, ja molemminpuolinen kunnioitus nuorien ja vanhojen välillä on nähtävissä. Monissa organisaatioissa on edelleen äärimmäisen hierarkinen rakenne, joka ei huomioi sitä, että nuorisolla voi olla erittäin raikkaita ajatuksia organisaation uudistamiseksi.

Suomi, Ruotsi, Norja, Islanti vai mikä?

2009-08-11T21:48:00.008+02:00

Kuvat. Viikonloppujen satoa: Etelä-Afrikka vastaan Australia rugbymatsi, jonka EA voitti! Ja alla kiipeäminen Chapman´s Peakille, josta upea näköala Noordhoekin rannalle.

Mistä maasta olen kotoisin? Välillä unohdan itsekin.

---
"Jorma": Välillä on niin hieno kertoa ihmisille, etta tunnen jonkun Islannista
Paikallinen komistus: Ai kenet sä tunnet Islannista?

Minä: Ihan tosi? Mä en tunne ketään Islannista.

"Jorma" häkeltyneenä: Mitä? Etkö sä olekaan Laura Islannista?

(tutustunut "Jormaan" syksyllä 2008)
---

Hassu mies haipuvussa: Me tässä poikien kanssa arvuuteltiin sun kotimaata.

Minä: No mihinkäs tuloksiin tulitte?

Hassu mies haipuvussa: Joko Skandinavia tai Unkari.

Minä: Skandinavia taisi osua aika oikeaan..

Hassu mies haipuvussa: Mä tiesin, vaikka ei Ruotsissa surffatakaan.

Minä: Kuka sanoi mitään Ruotsista?

---

R. Crowe: Mutta teillä sielläNorjassa ei ole hätää, kun teillä on niin paljon öljyä!

Minä: (Hiljaisuus)

---

Enää kolme viikkoa harjoittelua jäljellä. Tänään kävin lounaalla keskustelun professorin kanssa harjoittelusta, sen plussista ja miinuksista. Lupasin avustaa julkaisun kirjoittamisessa, joka pyritään toimittamaan harjoittelijoille ennen harjoittelun alkua. Näin kansainväliset harjoittelijat saavat vahan ennakkotietoa Stellenboschista ja lähialueista, käytannön haasteista ja työharjoittelun, omien intressien ja opintojen yhdistämisestä.

---

Viimeiset kolme viikkoa työskentelen julkaisun parissa. Samaan aikaan haastattelen paikallisten yhteisöjen asukkaita, jotta voin kirjoittaa Community Development-projektin julkaisuun asukkaiden käytannön kokemuksista lyhyitä koosteita. Myös pyörin Sustainable Neighbourhoods-projektin toimistossa kirjoittelemassa raportteja ja erinäisiä tekstejä puhtaaksi. Hommaa siis riittää, mutta samalla tuntuu, etta aika loppuu kesken.

---

Olisin halunnut kehittyä enemmän surffauksessa, mutta paljon kehitystä on tapahtunut muutamassa viikossa. Viime vuonna surffasin aloittelijoiden kanssa, mutta nyt joka kerta meressä olen uskaltanut kohdata aina isompia aaltoja ja Paikallinen Komistus on kärsivällisesti selittänyt rannalla ja aaltoja odotellessa eri virtauksista, niiden hyödyntämisestä, tuulista ja sään lukemisesta yleensä. Olen kehittynyt muutamassa viikossa enemmän kuin muutamassa kuukaudessa viime vuonna.

---

Nyt olen Paarlin kaupungissa kollegani perheen luona. Hän itse opiskelee Vancouverissa Kanadassa, mutta perhe on Kolumbian ja El Salvadorin kautta päätynyt takaisin Etelä-Afrikkaan. Nautimme mahtavan meksikolaisen illallisen ja kohta painumme siskonpetiin.

---
Huomaan, etta joka ilta väsähdän tosi aikaisin, mutta onhan se ymmärrettavää, kun 24 tuntia päivassä tekee englanninkokeita päässä.

Oink, oink = nöf, nöf

2009-08-06T18:41:00.009+02:00

Flunssaepidemia, jonka oletetaan yltyvän pohjoisella pallonpuoliskolla, jyllää parhaillaan Stellenboschissa. Onneksi instituutti, jossa olen työharjoittelussa, sijaitsee kaupungin laidalla ja opiskelijoiden määrä on huomattavasti vähäisempi kuin kampuksella.

Ilmeisesti afrikkalainen flunssa ei ole ylittänyt uutiskynnystä Suomessa. Viime viikon lopussa 22-vuotias terve opiskelija menehtyi sikainfluenssaan ja kuulemma lääkäriin tällä hetkellä on kahden päivän jono. Ja kaikki yskii ja räkii ympärillä, koska on aika normaalia, että elokuussa perusflunssa on pahimmillaan. Instituutti antoi ohjeistuksen, että mikäli flunssaoireita on, kursseille ei saa osallistua.

Itse kaaduin sängyn pohjalle keskiviikon vastaisena yönä, mutta muista syistä. Illallinen sisälsi jonkun yllätyksen, jonka seurauksena juttelin mukavia vessanpöntön kanssa siihen asti, että nukahdin lattialle. Onneksi Paikallinen Komistus kävi aamulla apteekissa ja kärräsi litratolkulla vettä ja rooibos-teetä. Nyt olo on jo normaali ja huomenna takaisin kurssille.

Harmittaa, että menetin kaksi kurssipäivää, mutta joskus ei ole varaa valita. Toisaalta on ollut ihan kiva olla eristyksissä, koska elämä täällä on ollut aika hektistä. Ehdin olla ja lukea. Odotan sitä päivää, että ehdin lukea jotain muuta kuin raportteja, The Economistia, Newsweekia ja tieteellisiä artikkeleita.

Ensi maanantaina on kansallinen vapaapäivä, joten painumme Betty's Bayhin kiipeilemään vuorille ja surffaamaan. Sitä ennen lauantaina on tiedossa Etelä-Afrikka -Australia (terkkuja siskolle!) rugby-matsi Newlands-stadionilla Kapkaupungissa. Tiedossa rajuja yhteenottoja ja urheilun huumaa.

Suomalaisen terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan viimeisen 24 tunnin aikana Etelä-Afrikassa on todettu yli 200 uutta possutapausta. Tottakai eri maat tiedottavat eri tavoin ja eri aikavälein mahdollisista sairastumisista. Brasiliassa on annettu jalkapallo-otteluihin ohjeet kasvosuojaimen käytöstä.

Tulisikohan ottaa naamarätti mukaan lauantaina?

Yhteiskuntavastuuta, talouskriisiä ja uuden aikakauden alkua

2009-08-03T13:45:00.006+02:00

Kuva. Ryhmatyön valmistelua Corporate Citizenship-maisterikurssille. Magdeleine Etelä-Afrikasta, Suzana Nepalista, Liliane Kamerunista ja Jane Iso-Britanniasta

Sustainability Institute tarjoaa työharjoittelijoille mahdollisuuden osallistua instituutin ja Stellenboschin yliopiston järjestämille maisterikursseille. Yksi kurssi kestää kuusi päivää ja aivoja saa käyttää joka päivä aamu kahdeksasta puoli kuuteen. Kurssit ovat siis erittäin intensiivisiä, jonka lisäksi seuraavalla viikolla tulee tehdä korvaavia tunteja, koska kurssin aikana ei ole aikaa osallistua työntekoon.

Osallistun Corporate Citizenship-kurssille, jossa tarkastellaan yritysten vastuullista ja vastuutonta toimintaa. Helsingin yliopistolla on tottunut massaluentoihin ja kirjatentteihin, joten 20 hengen tiivisopetus, keskustelut ja ryhmätyöt tuntuu mukavalta vaihtelulta. Itseasiassa opiskelu täällä on huomattavasti tehokkaampaa, koska maisteriopintoja suorittavista suurin osa on ollut jo lyhyemmän tai pidemmän aikaa työelämässä. Näin keskusteluihin ja opetukseen saa lisää vuorovaikutusta ja tietoa ajankohtaisista trendeistä ja tapahtumista. Opetusta tukee paksu kirja täynnä viimeisimpiä tieteellisiä artikkeleita. Artikkeleiden avulla on mahdollista tukea itseopiskelua ja loppuesseen kirjoittamista.

Oman mielenkiintoisen lisänsä kurssiin tuovat kurssin ohjaajat. Ralph Hamann työskentelee Kapkaupungin yliopiston Environmental Evaluation yksikön tutkijana ja on työskennellyt pitkään konsulttina yksityisen ja julkisen sektorin projekteissa. Professori Malcolm McIntosh työskentelee Britanniassa Coventryn yliopiston Applied Research Centre in Human Security -keskuksen tutkijana ja johtajana ja työskentelee läheisessä yhteistyössä monien organisaatioiden kuten Royal Dutch/Shell, ABB, YK:n pääsihteeristön, ILO:n, UNEP:n ja muutamien maiden hallitusten kanssa.

Kurssi sisältää erittäin ajankohtaista tietoa yritysmaailmasta, pyrkimyksestä sopeutua globaaleihin haasteisiin liittyen ilmastonmuutokseen, kansainväliseen päätöksentekoon , uusiutumattomien luonnonvarojen liikakäyttöön ja sitä kautta niiden vaikutukseen paikallisella tasolla. Talouskriisin myötä yhä useammat maailman yrityksistä on valtionomistuksessa kuten Kiinan Petrochina, joka vastikään noteerattiin maailman isoimpana yrityksenä.

Tiedossa hektinen viikko, jonka kohokohta on lauantaina. Tällöin on tarkoituksena esitellä ryhmätyö, jonka aiha on vielä hieman epämääräinen.

Arkipäivän rasismia

2009-07-30T08:20:00.012+02:00

Kuukausi Etelä-Afrikassa on hurahtanut vauhdilla. Sopeutumista on edesauttanut huomattavasti se, etta vietin viime vuonna Stellenboschissa puoli vuotta opiskelijavaihdossa. Kuitenkin monet asiat täällä yllättävät positiivisesti, mutta samalla yhteiskunnan sisäänrakennettu syrjintä ja rasismi lisäävät negatiivisia kokemuksia.

Etelä-Afrikka on edelleen erittäin segregoitunut eli asuinalueet ovat jakautuneet rodun mukaan. Kasvavassa määrin segregoitumista aiheuttaa kasvavat tuloerot, mutta rotu jakaa ihmisiä ryhmiin vielä voimakkaammin. Yllättävintä on kuitenkin se, etta eri ryhmät valkoiset, värilliset ja mustat, eivät tunne toistensa kulttuureita, perinteitä ja tapoja. Tämä mielestäni edesauttaisi ymmärtämään yhteiskunnan toimintoja ja haasteita paremmin.

Eteläafrikkalaiset käyttävät itse värejä puhuessaan eri ihmisistä. Vuosikymmeniä ellei satoja vuosia jatkunut syrjintä on vaikuttanut ihmisten tietoisuuteen omasta itsestään ja olemassaolostaan. Monilla mustilla ja värillisillä on heikko itsetunto, koska he ovat aina kokeneet olevansa yhteiskunnan alaluokkaa. Itsetunnon rappioituminen saa aikaan oman taustansa, kulttuurinsa ja historiansa väheksyntää.

Monet sekä värilliset että mustat kamppailevat modernin maailman mahdollisuuksien ja vanhojen perinteiden välimaastossa. Oman paikan löytäminen monikulttuurisessa ja kehittyvässä maassa on vaikeaa, jonka koetaan olevan yksi syy värillisten asuinalueilla vallitsevaan gangsterismiin, jengeihin kohdistumaan ihailuun ja väkivaltaan.

Eilen illalla italialaisessa ravintolassa keskustelin kavereideni kanssa Etelä-Afrikan eri kulttuureista. Suuri osa ennakkoluuloista ja yhteiskunnassa vallitsevasta pelosta liittyy kulttuurien erilaisuuteen. Ihmiset luonnostaan pelkäävät jotain outoa ja erilaista. Siihen suhtaudutaan epäilevästi ja erilaisia toimintatapoja on helppo kyseenalaistaa ja kritisoida. Koulutusjärjestelmän tulisi tuoda esille tätä monimuotoisuutta ja rikkautta, jotta kasvava vuorovaikutus ja ymmärrys eri ryhmien välillä olisi mahdollista.

Toivottavasti viikonloppuna saan vähän valokuvia instituutista ja elämästa tässä äärimmäisen mielenkiintoisessa maassa.

Aalto- ja aurinkoenergiaa hauskanpitoon ja tuberkuloosia vastaan

2009-07-27T09:06:00.014+02:00

Kuva. Table Mountain Table Viewsta kuvattuna.

Perjantai kului viinin merkeissä Observatoryn kaupunginosassa pienessä kerrarissa, jossa ranskalainen viiniguru esitteli laatutavaraa ympäri maailmaa. Western Capen provinssissa on paljon viinitiloja, joista suurin osa on keskittynyt Stellenboschin, Paarlin ja Franschoekin alueelle. Vaikka en ole viiniasiantuntija, on pakko myontää, etta laatu on laatua ja makuelamyksiä täynnä. Mutta on olennaista tiedostaa, etta myös eurolla parilla saa erittäin hyviä ja laadukkaita viinejä.

---

Lauantaina suuntasin Paikallisen Komistuksen ja hänen kaverinsa "Jorman" kanssa Yzerfonteiniin länsirannikolle. Pojat odottivat isoja aaltoja, mutta joutuivat pettymään pahasti. Toisen suru on toisen ilo, koska aallot päärannalla olivat juuri täydellisiä 1-2 jalan (surffijalka on eri kuin perusjalka) säännöllisiä ja hienosti rikkoutuvia aaltoja mun makuun.
---

Märkäpuku päälle ja veteen: vaikka taidot ovat kadonneet kuukausien saatossa, äkkiä ne alkavat palata, kun käsivarsiin saa lisää voimaa. Pojat pelleilivät 6"2' laudoillaan, jotka ovat aivan liian pieniä nain pieniin aaltoihin, ja harjoittelivat goofyna surffausta. Aurinko paistoi ja sain pari kivaa aaltoa. Aaltoenergian käyttö virkistysharrastuksiin on erittäin ympäristöystävällistä ja rasva palaa!
---

Viime viikolla opin workshopissa myös aurinkoenergian käytöstä. Kuyasa-projektin edustaja oli kertomassa muille provinsseille projektista, jossa townshipin eli slummin asukkaita oli koulutettu suosimaan aurinkopaneeleita. Vaikka sijoitus kerralla on suuri, aurinkopaneeli maksaa itsensä takaisin kolmessa vuodessa.
---

Lisäksi joskus projekteissa käy ilmi myos iloisia yllätyksiä eikä vain epäonnistumisia: yleensä ihmiset käyttävät veden lämmitykseen parafiinia, joka sitoo kosteutta niin, etta rakennuksissa sisälla on tunkkainen ja kostea ilma. Tuberkuloosi slummeissa on iso ongelma ja kostea ilma luo ihanteellisen ympäristön sairauden leviamiselle. Aurinkopaneelien käyttö veden lämmitykseen vaikuttaa siis myos sisäilman kosteuden vähentymiseen ja yhteisössä tuberkuloositapaukset vähenivät 90 prosentilla aurinkopaneelien käyttöönoton jälkeen.

Intian ja Kuuban kautta Spierin viinitilalle

2009-07-23T08:40:00.005+02:00

Ajattelin rustata muutaman rivin samalla, kun odottelen, etta uusi paiva alkaa. Vaikka valilla Stellenboschissa tuntuu, etta olen enemman Euroopassa kuin Afrikassa, aikakasitys on hyvin rento ja ihmiset tulevat ja menevat aika joustavasti.

Tanaan onkin ohjelmassa tutustuminen Spierin massiiviseen viinitilaan, joka on edellakavija kestavassa maanviljelyssa, kierratyksessa ja paikallisten yhteisojen tukemisessa. Lisaksi tilan hotelli kantaa ylpeydella hotellien kansainvalista Fair Trade-merkkia. 90-luvun lopussa Sustainability Instituten perustajat Eve Annecke ja Mark Swilling tyoskentelivat Spierilla ennen kuin ajatus kestavan yhteison perustamisesta alkoi muhia. Spier on ollut mukana siis alusta asti ja tanaan tutustumme erilaisiin projekteihin, joita Spierin tilalla toteutetaan. Vaikka odotin innolla, etta olisin voinut olla toissa workshopissa, paivan ohjelma kuulostaa erittain mielenkiintoiselta.

Paljon myohemmin samana paivana:

Huh, mika paiva. Aamupaivan vietin kuuntelemassa esitysta kestavasta kehityksesta, ilmastonmuutoksesta ja etelaisen Afrikan haasteista. Katsoimme pari dokumenttia, joista toisessa kerrottiin Ladakh-nimisesta kylasta Intian Kashmirissa, joka kuitenkin kulttuurisesti kuuluu buddhalaiseen Tiibetiin. Dokumentissa kerrottiin paikallisen luonnonmaantieteen haasteista, joista huolimatta paikalliset elivat vuoristossa taysin omavaraisina. Kuitenkin lansimaalaistumisen myota omavaraisuuden mahdollistaneet tieto, taido ja perinteet ovat kadonneet ja suurimpana ongelmana pidettiin sita, miten lansimaalainen tapa elaa on ihannoitua ja paikallista perinnetta pidetaan arvottomana. Samanlainen trendi onkin nahtavissa eri puolilla maailmaa.

Toisen dokumentin olinkin yllatyksekseni nahnyt aikaisemmin, kun tein proseminaarityoni urbaanista maataloudesta Kuubassa. Neuvostoliiton romahdettua Kuuban tuonti tyrehtyi ja paikalliset karsivat nalanhadasta, koska oljya ja muita tarvikkeita oli vaikea saada, jotta taysin lannottamiseen perustunut tehomaatalous olisi pyorinyt. Kuubassa aloitettiin viljelemaan maata jokaisella tyhjalla maa-alueella ja hallinto uudisti maanjakoa rajusti. Kuuba onkin esimerkki, joita monet maat saattavat joutua seuraamaan, mikali uusiutumattomien luonnonvarojen kaytto jatkuu kestamattomalla tavalla. Joku paiva oljy, josta kaikki ymparillamme oleva autoista hammasharjoihin tehdaan, loppuu ja edessa on valtavia haasteita.

Spier pyrkii toimimaan esimerkkina muille yrityksille vastuullisesta toiminnasta yrittamisen parissa. Toki heidankin toimintaa on mahdollista kritisoida, mutta suunta on oikea: nykyisia toimintatapoja on muutettava.

Kestavaa kehitysta maanviljelyssa ja asutuksessa

2009-07-21T20:49:00.004+02:00

Mokkiviikonlopun jalkeen oli mukava taas palata instituuttiin tyontekoon. Paljon hommaa oli tiedossa, koska tanaan aamulla aloitin tyot 7.30 tulevan workshopin eli tyopajan merkeissa. Odotimme siis lahes 70 osallistujaa ja paatoksentekijaa eri puolilta maata niin kunnalliselta ja kansalliselta tasolta. Myos erityisesti puhujia edustavat myos Afrikan kehityspankki, Standard Bank, Peer, UN-HABITAT ja erilaiset kehitysorganisaatiot.

Samaan aikaan olen puuhaillut Sustainable Agriculture -maisteriohjelman materiaalin parissa etsien sopivia tieteellisia artikkeleita. Erilaisen materiaalin etsiminen on itseasiassa erittain mielenkiintoista, mutta ongelmaksi muodostuu se, etta haluan lukea kaikki artikkelit, johon oletettavasti ei ole aikaa!

Palaan taas asiaan perjantaina, kun tyopajarumba on ohitse, ja voin kertoa tarkemmin kokemuksista. Mutta tahan mennessa kaikki on ylittanyt oletuksena taysin ja odotan innoissani taas uutta tyopaivaa Sustainability Institutessa (ja myos viikonloppua, uusia aktiviteetteja, uuden lainelautani lisakayttoa ja tulevaa vaellusta Cape Pointista Poytavuorelle...)

Informaatiotulva!

2009-07-15T14:52:00.002+02:00

Pahoittelen, etta tekstissa ei ole pisteita a:n ja o:n paalla, mutta en ole saanut viela internetyhteytta kannettavaan tietokoneeseeni.

Ensimmainen tyopaiva takana! Tanaan aamulla herasin kello kuusi ja ajoin Noordhoekista Sustainability Instituteen. Aamu oli tarkoitus aloittaa yhteisotyolla (community work), johon osallistuvat harjoittelijat ja maisteriopintojaan instituutissa suorittavat. Kuitenkin ilma oli sen verran sateinen, etta tyoskentely luomupuutarhassa ja laheisella luomuviljelmalla peruttiin. Jatkossa on kuitenkin tarkoituksena aloittaa joka aamu yhteisella venyttely-jumppasessiolla, jonka jalkeen pihatoita tehdaan noin 45 minuutin ajan.

Minun lisakseni harjoittelijoita on kaksi. Yksi paikallinen nuori nainen, joka opiskelee Vancouverissa Kanadassa seka nuori nainen Hararesta Zimbabwesta, joka on opiskellut Kapkapungin yliopistossa kandidaatintutkinnon. Han on tyoskennellyt viimeisen vuoden tai kaksi Hararessa ymparistojarjestossa. Ottaen huomioon Zimbabwen nykyisen yhteiskunnallisen kaaottisen tilanteen, heilla riittaa siella paljon hommaa. Ehka tiedossa pidennetty viikonloppu Hararessa elokuun lopussa..

Aamupaivalla tutustuimme instituuttiin, sen toimintaan, erilaisiin projekteihin ja samalla tontilla sijaitsevaan ekokylaan, jossa mina myos asun. Minulla on vanhassa kauniissa maalaistalossa oma huone, josta maksan kuukausivuokraa. Summa on aika vahainen Helsingin hintatasoon verrattuna. Instituutilla on upea kasvimaa, jonka raaka-aineita kayttaen loihditaan jokapaivainen kasvislounas. Instituutti ja sen yhteydessa toimiva ekokyla on edellakavija niin roskien kuin talousveden kierratyksessa. Erinaisin menetelmin pyritaan kehittamaan yhteiso, joka turvautuu uusiutuvaan energiaan ja nain sen ekologinen jalanjalki on mahdollisimman pieni.

Heti ensimmaisena paivana istuin Sustainable Neighbourhoods-projektin toimistossa tyonteossa. Projekti keskittyy edistamaan kestavaa paatoksentekoa niin paikallisella kuin kansallisella tasolla. Ensi viikolla instituutissa jarjestetaan tyopaja eli workshop, jossa keskitytaan teemaan ja erityisesti asutuksen (Human Settlements) haasteisiin Etela-Afrikassa.

Lahes 50 vuotta virallisesti kestanyt rotuerottelu (epavirallisesti noin 300 vuotta) on luonut yhteiskunnan ja infrastruktuurin, joka voimakkaasti jakaa ihmiset eri ryhmiin. Taman seurauksena useilla eri alueilla perustarpeiden turvaaminen on haasteellista. Tyopajaan osallistuu Etela-Afrikan eri provinssien ja kuntien edustajia seka kansallisen tason vaikuttajia. Ja lisaksi fiksuja ja ahkeria vaikuttajia instituutista! Minua pyydettiin osallistumaan tyopajan jarjestamiseen ja saan myos osallistua tyopajoihin. Tiedossa siis erittain mielenkiintoisia esityksia!

Osterien ja Mitsubishin huumaa

2009-07-10T17:28:00.007+02:00

Maanantaina pakkasin kimpsut ja kampsut autoon ja lahdin matkalle. Olin ollut kavereiden riesana Gordon's Bayssa viisi paivaa, joten oli aika antaa heidan hengahtaa hetken ilman mua. Tyoharjoittelu alkaa 15. paiva, joten mulla oli hyvaa aikaa tutustua uusiin paikkoihin ja kayda koluamassa aikaisemmin hyvaksi todettuja hengailupaikkoja.

Lahdin kuitenkin Somerset Westista hyvin myohaan hukattuani itseni isoon ostoskeskukseen. Neljan tunnin ajo Wilderness-nimiseen rantakaupunkiin ei houkuttanut, koska pimean jalkeen ajamista on parempi valttaa. Paadyin Hermanukseen, joka on tunnettu valasrikkaista vesista. Kierreltyani kaupungilla kirjauduin Moby's hostelliin ja minun lisakseni huoneessa oli toinen nuori nainen Saksasta.

Nuori nainen Saksanmaasta: "Moi, ma oon ..."

Mina: "Moi, ma oon Laura. Hauska tutustua. Mita sa teet Etela-Afrikassa?"

Nuori nainen: "Oon toissa Sustainability Institutessa Stellenboschissa."

Mina: "Ei voi olla totta! Ma aloitan siella ens viikolla!"

Nuori nainen: "Eika! Sa oot meidan uusi tyoharjoittelija. Mun on tarkoitus avustaa sua ens viikolla kaikissa uusissa jutuissa. Oon taalla Hermanuksessa vain pari paivaa."

Kummallista. Ja lopulta kaappasin Saksannaisen mukaani seka seuran etta bensakustannuksien jakamisen takia. Ollaan reissattu nyt viisi paivaa yhdessa, juteltu instituutin toiminnasta ja kaikesta muusta maan ja taivaan valilta. Innostukseni harjoittelua kohtaan on vain kasvanut, kun olen kuullut kaikesta, mita instituutissa puuhataan. Ja nyt ollaan paadytty Oudtshoorniin Karoon alueelle Knysnan osterifestivaaleista ja Wildernessin vaeltamisesta selvittyamme.

Lisaa ensi viikolla, kun saan kateni multaan ja paani taas raksuttamaan tehokkaasti.

Pakkaamista, purkamista, tiivistämistä...

2009-06-28T22:14:00.005+02:00

Äsken kävin kavereiden kanssa Nuuksion kansallispuistossa pulahtelemassa lammessa ihastellen upeaa auringonlaskua. Imin itseeni viimeisiä Suomi-maisemia, koska huomenna on tiedossa pääasiassa ravaamista paikasta toiseen.

Mitä minun tulee vielä muistaa ennen lähtöä?
- vakuutus (joka muuten kunnossa, mutta on tärkeää huomioida kaikki ne seikat, joita oma matkavakuutus ei kata kuten kiipeilyä, jonka aloitin vastikään)
- rokotukset on hoidettu
- tuliaiset kavereille ja muille tärkeille ihmisille
- Suomi-postikorttien ostaminen (niitä on hyvä jakaa ihmisille, jotka eivät tiedä, minkälaista Suomessa on)
- valokuvaaminen Helsingissä (voi näytellä kuvia Suomesta)
- kansainvälinen ajokortti taskussa

Viime joulukuinen lento South African Airwaysilla oli draamaa täynnä. Tai oikeastaan lähtöselvitys, kun kyseisellä lentoyhtiöllä on hyvin tiukka linja matkatavaroiden ylipainon suhteen. Tällä kertaa en jätä märkäpukua ja viinipulloja lentokentälle, joten viimeaikainen tavaroiden seulominen on tuottanut harmaita hiuksia. Elämäni pitäisi huomenna mahtua 65 litran rinkkaan ja lentolaukkuun.

Varmaan joku ihmettelee, miksi yritän ottaa kaiken omistamani mukaani? Unohdin mainita edellisessä viestissä, että jatkan maisteriopintoja syyskuussa Genevessä ranskankielisessä Sveitsissä opiskelijavaihdossa, joten aikaisintaan palaan Suomeen vasta heinäkuussa 2010.

Neljä päivää lähtöön

2009-06-25T23:03:00.002+02:00

Keväällä 2009 kävin työhaastattelussa eräässä yrityksessä. Haastattelusta jäi erittäin hyvä ja rento, mutta asiallinen fiilis. Olin erittäin luottavainen sen suhteen, että minut valitaan työharjoittelijaksi. Maailman taloudellisen tilanteen johdosta yritykseen kuitenkin tuli palkkauskielto ja minulle ilmoitettiin, että kannattaa syksyllä kysellä uudestaan. Ahdistushan siinä iski ja rupesin miettimään muita vaihtoehtoja kesäksi.

Olin vaihto-opiskelijana Stellenboschin yliopistossa Etelä-Afrikassa syksyn 2008. Maa, ihmiset ja maisemat olivat tehneet uskomattoman vaikutuksen, ja vaihtokokemuksia oli vaikea unohtaa. Monilla ulkomaille lähtöön vaikuttavat myös henkilökohtaiset syyt. Myös minun tapauksessani Paikallinen Komistus oli edelleen sekoittamassa päätäni, joten oli aika tarttua härkää sarvista. Käänsin katseeni taas kohti taakse jätettyä Etelä-Afrikkaa ja aloin miettimään erilaisia vaihtoehtoja.

Aloitin opinnot maantieteen laitoksella syksyllä 2005 ja vuosien saatossa erikoistumisalakseni on muodostunut aluetiede ja kehitysmaantiede. Käsitys siitä, että mikä minusta tulee isona on vielä erittäin hukassa. Olen sivuaineina lukenut valtio-oppia ja kehitysmaatutkimusta, joten sitä kautta aloin miettiä vaihtoehtoja. Halusin ehdottomasti olla töissä alaani liittyvissä tehtävissä.

Aloin selaamaan eri kansainvälisten organisaatioiden alue- ja maatoimistojen listoja. Lähes kaikki toimistot sijaitsevat Johannesburgissa tai pääkaupungissa Pretoriassa sisämaassa, joten vaihtoehdot näyttivät vähäisiltä. Halusin ehdottomasti palata Kapkaupungin liepeille sekä Paikallisen Komistuksen että lainelautailufiksaationi takia.

Vaihtoaikana olin käynyt tutustumiskäynnillä Stellenboschin ja Kapkaupungin välissä sijaitsevassa Sustainability Institutessa. Instituutissa tehty opetus ja tutkimus vaikuttivat erittäin kiinnostavilta. Kuten nettisivuilla www.sustainabilityinstitute.net voi lukea, vuonna 1999 perustettu SI on kansainvälinen keskus, jossa keskitytään koulutuksen ja kokemuksen kautta lisäämään tietoisuutta sosiaalisesta ja ekologisesta kestävästä kehityksestä.

Lähetin instituuttiin sähköpostia keväällä 2009 ja kysyin harjoittelu mahdollisuudesta. Kesästä 2009 alkaen SI tarjoaa eri alojen opiskelijoille mahdollisuuksia osallistua työharjoitteluohjelmaan. Harjoittelijat ovat mukana erilaisissa projekteissa maanviljelystä paikallisten yhteisöjen hyvinvointiin. Olen työharjoitteluohjelmassa yksi ensimmäisiä koekaniineita, joten tarkemmin oma työkuvani selviää vasta paikan päällä.

Harjoittelun kesto on vain 1,5 kuukautta, mutta toivon, että blogini kannustaa nuoria lähtemään ennakkoluulottomina uusiin paikkoihin niin työn kuin opiskelun yhteydessä.

Kiinnittäkää turvavyöt, toivottavasti nautitte kirjoituksistani. Jos on kysyttävää, tai palautetta risujen tai ruusujen muodossa, kirjoita kommentti.

Tervetuloa virtuaaliselle seikkailulle Etelä-Afrikkaan!