Taivaalta sataa kaatamalla vettä. Huomenna taas tiedossa otsikoita siitä, miten eri alueet ovat tulvineet. Minulla sateet eivät ole suurikaan ongelma, mitä nyt en voinut aamusessiossa istuttaa puita. Suurempi ongelma tulvivat viemärit ovat niille muutamalle miljoonalle asukkaalle, jotka asuvat Cape Flatsin, Mitchelläs Plainin ja Khayelitshan alueella. Vähävaraisempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvien asuinalueet ovat rakennettu kosteikkoalueelle, joka hipoo korkeudessaan merenpintaa. Vähänkin rajumpi sade saa alueet tulvimaan ja asukkaat joutuvat veden armoille useamman kerran talvessa. Ilmaston muuttumisen myötä tilanne vain pahenee. Rajuimpien ennustuksien mukaan vuonna 2100 alueet ovat peittyneet veden alle ja Pöytävuoren kansallispuisto ja Hyväntoivonniemi muodostavat muutaman saaren mantereen edustalle.

Nappasin Googlesta kartan, joka antaa vähän käsitystä alueesta, jossa majailen.Kuva on vähän pieni, mutta oikessa laidassa näette tekstin Sustainability Institute, vasemmalla rannikkolla Cape Town ja etelää kohti niemimaata kuljettaessa näette Noordhoekin, jossa sijaitsee "kakkosasunto".

Nyt takaisin julkaisun pariin ja huomenna Kayamandin townshipiin eli slummiin perehtymään urbaaniin maanviljelyprojektiin, jossa kannustetaan paikallista koulua viljelemään vihanneksia pihamaallaan. Näin jo pienestä pitäen urbaanissa ympäristössä asuvat nuoret ovat tekemisissä luonnon kanssa. Todennäköisyys, että kiinnostus ympäristöä kohtaan jatkuu tulevaisuudessa, kasvaa roimasti. Projektin tarkoituksena on ajan myötä levittää urbaanin maanviljelyn sanomaa. Näin paikalliset vähävaraiset ihmiset eivät ole riippuvaisia raaka-aineiden hintojen muutoksista. Vuosi sitten ruoan hinta nuosi räjähdysmäisesti ja juuri yhteiskunnan alin luokka kärsii eniten.