Maanantaina pakkasin kimpsut ja kampsut autoon ja lahdin matkalle. Olin ollut kavereiden riesana Gordon's Bayssa viisi paivaa, joten oli aika antaa heidan hengahtaa hetken ilman mua. Tyoharjoittelu alkaa 15. paiva, joten mulla oli hyvaa aikaa tutustua uusiin paikkoihin ja kayda koluamassa aikaisemmin hyvaksi todettuja hengailupaikkoja.
Lahdin kuitenkin Somerset Westista hyvin myohaan hukattuani itseni isoon ostoskeskukseen. Neljan tunnin ajo Wilderness-nimiseen rantakaupunkiin ei houkuttanut, koska pimean jalkeen ajamista on parempi valttaa. Paadyin Hermanukseen, joka on tunnettu valasrikkaista vesista. Kierreltyani kaupungilla kirjauduin Moby's hostelliin ja minun lisakseni huoneessa oli toinen nuori nainen Saksasta.
Nuori nainen Saksanmaasta: "Moi, ma oon ..."
Mina: "Moi, ma oon Laura. Hauska tutustua. Mita sa teet Etela-Afrikassa?"
Nuori nainen: "Oon toissa Sustainability Institutessa Stellenboschissa."
Mina: "Ei voi olla totta! Ma aloitan siella ens viikolla!"
Nuori nainen: "Eika! Sa oot meidan uusi tyoharjoittelija. Mun on tarkoitus avustaa sua ens viikolla kaikissa uusissa jutuissa. Oon taalla Hermanuksessa vain pari paivaa."
Kummallista. Ja lopulta kaappasin Saksannaisen mukaani seka seuran etta bensakustannuksien jakamisen takia. Ollaan reissattu nyt viisi paivaa yhdessa, juteltu instituutin toiminnasta ja kaikesta muusta maan ja taivaan valilta. Innostukseni harjoittelua kohtaan on vain kasvanut, kun olen kuullut kaikesta, mita instituutissa puuhataan. Ja nyt ollaan paadytty Oudtshoorniin Karoon alueelle Knysnan osterifestivaaleista ja Wildernessin vaeltamisesta selvittyamme.
Lisaa ensi viikolla, kun saan kateni multaan ja paani taas raksuttamaan tehokkaasti.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti