Kuukausi Etelä-Afrikassa on hurahtanut vauhdilla. Sopeutumista on edesauttanut huomattavasti se, etta vietin viime vuonna Stellenboschissa puoli vuotta opiskelijavaihdossa. Kuitenkin monet asiat täällä yllättävät positiivisesti, mutta samalla yhteiskunnan sisäänrakennettu syrjintä ja rasismi lisäävät negatiivisia kokemuksia.
Etelä-Afrikka on edelleen erittäin segregoitunut eli asuinalueet ovat jakautuneet rodun mukaan. Kasvavassa määrin segregoitumista aiheuttaa kasvavat tuloerot, mutta rotu jakaa ihmisiä ryhmiin vielä voimakkaammin. Yllättävintä on kuitenkin se, etta eri ryhmät valkoiset, värilliset ja mustat, eivät tunne toistensa kulttuureita, perinteitä ja tapoja. Tämä mielestäni edesauttaisi ymmärtämään yhteiskunnan toimintoja ja haasteita paremmin.
Eteläafrikkalaiset käyttävät itse värejä puhuessaan eri ihmisistä. Vuosikymmeniä ellei satoja vuosia jatkunut syrjintä on vaikuttanut ihmisten tietoisuuteen omasta itsestään ja olemassaolostaan. Monilla mustilla ja värillisillä on heikko itsetunto, koska he ovat aina kokeneet olevansa yhteiskunnan alaluokkaa. Itsetunnon rappioituminen saa aikaan oman taustansa, kulttuurinsa ja historiansa väheksyntää.
Monet sekä värilliset että mustat kamppailevat modernin maailman mahdollisuuksien ja vanhojen perinteiden välimaastossa. Oman paikan löytäminen monikulttuurisessa ja kehittyvässä maassa on vaikeaa, jonka koetaan olevan yksi syy värillisten asuinalueilla vallitsevaan gangsterismiin, jengeihin kohdistumaan ihailuun ja väkivaltaan.
Eilen illalla italialaisessa ravintolassa keskustelin kavereideni kanssa Etelä-Afrikan eri kulttuureista. Suuri osa ennakkoluuloista ja yhteiskunnassa vallitsevasta pelosta liittyy kulttuurien erilaisuuteen. Ihmiset luonnostaan pelkäävät jotain outoa ja erilaista. Siihen suhtaudutaan epäilevästi ja erilaisia toimintatapoja on helppo kyseenalaistaa ja kritisoida. Koulutusjärjestelmän tulisi tuoda esille tätä monimuotoisuutta ja rikkautta, jotta kasvava vuorovaikutus ja ymmärrys eri ryhmien välillä olisi mahdollista.
Toivottavasti viikonloppuna saan vähän valokuvia instituutista ja elämästa tässä äärimmäisen mielenkiintoisessa maassa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti