Karava pusti!

Viime perjantaina keräsin kimpsut ja kampsut kasaan Lynedochin Ekokylässä sijaitsevassa asunnossani ja viimeistelin viimeisimmän työtehtäväni, joka liittyy isompaan tutkimukseen, jossa pyritään kartoittamaan ruokajärjestelmää ja ruokaturvaa Stellenboschissa. Tutkimusta oli mielenkiintoista tehdä, soittelin ympäriinsä pienille luomuviljelijöille, isoille massatuottajille, pakkausfirmoihin ja kiertelin Stellenboschin isoimmissa ruokakaupoissa kartoittamassa kokonaisten ja valmiiksi pilkottujen kurpitsojen (butternut) kilohintoja.

---

Instituutissa tarjottiin kakkua ja pidimme pienimuotoiset puheet työkavereille. Harjoittelusta jäi todella positiivinen mieli ja koen, että samalla, kun opin paljon uutta, minun oli mahdollista antaa työpanokseni erilaisille projekteille. Oma aktiivisuus on ensisijaisen tärkeää, mikäli haluaa mielenkiintoisia tehtäviä, koska täällä ei kukaan tule antamaan hommia, vaan ne pitää etsiä.

---

Sovin muutamien ihmisten kanssa tulevasta gradustani ja instituutista ehdotettiin, että mikäli haluan palata tekemään kenttätyötä jonkun aiheen parissa, he tarjoavat yhteyshenkilöitä, mahdollisuuden päästä käsiksi yliopiston tietokantoihin ja muuta apua. Aiheita alueelta ja instituutista on helppo löytää, nyt minun vain pitää päättää, että miten rajaan gradun aiheen.

---

On siis aika sulkea tämä blogi, torstaina pitää lentää takaisin Eurooppaan, vaikka pahaa tekee. Oon viihtynyt (taas) mainiosti, kokenut vaikka mitä ja elämäni suunta on taas muuttunut Hyväntoivonniemen oikukkaiden tuulien myötä.. Taas tuli todettua, että maailma on upeita mahdollisuuksia täynnä, jos halua ja uskallusta on. Etelä-Afrikka ei varmasti sovi kaikille, erityisesti ihmisille, jotka ovat tottuneet suomalaiseen turvallisuuteen ja julkiseen liikenteeseen!

---

Eilen harjoittelin kotiäidin uraa varten kokkaamalla kuusi tuntia kavereille, jotka tulivat kylään Paikallisen Komistuksen luokse. Vaikka menu oli Great Success, ei musta taida kotiäidiksi olla. Valkosipuliperunoita timjamin kera, uunilohta tillillä ja sitruunalla, valkosuklaa-sitruunakakkua mangokuorrutteella ja lisäksi korvapuusteja. Korvapuustit ovat olleet suuressa suosiossa aikaisemminkin, joten tein tuplajälkkärin. Korvapuusti on selkeästi kaverin uusi lempisana. Lainaten hänen Facebookin statusta tänä sateisena talviaamuna: Karava Pusti!

Viimeiset päivät instituutissa

Huomenna on viimeinen työpäivä. Tarkoituksena oli olla töissä ensi keskiviikkoon asti, mutta juteltuani harjoittelukoordinaattorin kanssa, tulin siihen tulokseen, että on mukava vain hengailla muutama päivä ennen paluuta Eurooppaan.
---
Harjoittelu on ylittänyt odotukseni, koska olen ollut mukana niin monessa eri projektissa ja oppinut valtavasti uutta etelä-afrikkalaisesta yhteiskunnasta, maanviljelystä, ruokaturvasta ja modernista jakelujärjestelmästä joka kusee rankasti. Se, että maanviljelijä myy kurpitsakilon alle kolmella randilla ja ruokakauppa myy saman kilon 22 randilla, ei ole kestävää. Vaikka Suomessa samat asiat tiedosti, täällä äärimmäisen epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa asiat korostuvat. Eilen vietin kymmenen tuntia paikallisen luomuviljelijän farmilla upealla paikalla vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Stellenboschista ja istutin noin 500 sipulia ja 100 melonipuskaa.
---
Takapuoli ja reidet ovat turtana, koska viime viikonlopun vietin Etelä-Afrikan lasketteluklubin (kuulostaa hassulta..) pienessä mökissä Matroosbergin huipulla. Afrikka ei siis ole nössöille: kiipesimme ensin 2000 metrin korkeuteen, josta raahasimme lumilaudat 2500 metriin, jossa oli noin 100 metrin alueen kattava alue lunta. Ja maanantaina opettelimme Paikallisen Komistuksen kanssa tandem-surffausta Noordhoekin rannalla 11"6´pituisella paddle boardilla. Saimme pari kohtalaisen isoa aaltoa ja auringonlaskussa lilluminen on parasta, kunhan unohdat vaanivat valkohait. Alue on maailman valkohaisinta seutua.
---
Harjoitteluun on tietysti vaikuttanut suuresti se, että olin vaihto-opiskelijana Stellenboschissa syksyn 2008. Aluksi aikaa ei kulunut siihen, että olisin joutunut pähkäilemään olemattoman julkisen liikenteen ja uusien paikkojen takia. Jotkut harjoittelijat ja erityisesti vapaaehtoistyöntekijä eurooppalaisesta saarivaltiosta haukkui instituutin järjestelmällisyyden lyttyyn ekoina päivinä, koska riittävästi tietoa instituutin sijainnista, lämmityksen puuttumisesta ja autoriippuvuudesta ei annettu. Nyt olen rustannut oppaan tuleville harjoittelijoille, joten toivottavasti harjoittelijat käyvät internetin säätiedotussivuilla ennen Afrikkaan tuloa. Täällä on välillä pirun kylmä ja kannattaa ottaa mukaan muutakin kuin bikinejä ja shortseja.
---
Heti alusta alkaen sain kiinnostavia tehtäviä (lukuunottamatta paria päivää, jotka käytin kopioimiseen. Mutta sekin on osa työrutiineja.) Ehkä uran ja kokemuksen kannalta harjoittelussa olisi ollut järkevämpää keskittyä yhteen isoon projektiin, mutta nyt ehkä vähän paremmin tiedän kaikista olemassaolevista vaihtoehdoista ja sitä kautta omasta elämästäni.

Ericin luomuviljelmä Kraaifonteinin townshipin vieressä

Albertina keittämässä taikasoppaa: orgaanista jätettä ja lehmän lantaa

Tekemässä tutkimusta

Makeat hedelmät ja hapan moderni orjuus

Aamulla osallistuin seminaariin, jossa Centre for Rural Legal Studies esitteli Women on Farms-projektin kanssa yhteistyössä tehdyn tapaustutkimuksen liittyen Grabouw´n alueen hedelmätilojen työoloihin ja alueella työtä välittäviin välittäjiin (Labour Broker). Grabouw sijaitsee noin 40 minuutin automatkan päässä Stellenboschista. Monilla instituutin työntekijöillä on niin monta lehmää ojassa, että joskus saa tuurata näinkin mielenkiintoisissa tilaisuuksissa, jos vain muistaa kirjoittaa muistiinpanot ylös. Mukavaa?

---

Mukavuus loppui ilmaiseen yltäkylläiseen aamiaiseen, ja vakavampiin aiheisiin. Women on Farms pyrkii edistämään naisten oikeuksia ja tasa-arvoa erityisesti työmarkkinoilla. Vapaa markkinatalous ja kansainvälisen kaupan kasvu ovat luoneet paineita markkinoille. Samaan aikaan alalla pyörii yhä kasvava määrä välittäjiä, jotka välittävät kausittaisia työntekijöitä tilojen tarpeisiin.

---

Tämä ihmisryhmä, joista suuri osa tulee Western Capen provinssiin Eastern Capen provinssista ja entisestä Transkeista. Apartheidin aikana erityisesti aluetta kutsuttiin nimellä mustien homelands, jonne suuri osa mustista ajettiin. Apartheid-hallinto antoi alueelle eräänlaisen autonomian, jotta kansainvälinen yhteisö saisi hallinnosta myönteisen kuvan. Kuitenkin pyrkimyksenä oli erottaa eri ihmisryhmät ja rodut toisistaan.

---

Kausittaiset siirtolaistyöläiset ovat erittäin haavoittuvainen ryhmä ihmisoikeusloukkauksille, koska he eivät kuulu työntekijäjärjestöihin eivätkä tunne palkkoja ja oikeuksiaan. Samaan aikaan välittäjät hyväksikäyttävät tietämättömyyttä. Erään tilaisuudessa tarinansa kertoneen Xhosa-naisen kertomuksen mukaan välittäjät maksavat työntekijöille aluksi huonoimmillaan R30 (alle 2 euroa) viikossa, mutta nopeasti työntekijät siirtyvät muille välittäjille, jotka maksavat R50 viikossa. Ihmiset ovat epätoivoisia, ja heillä ei ole vaihtoehtoja.

---

Välittäjät itsekään eivät lillu rahassa. He ovat usein eläkepäiviään lähestyviä slummeissa asuvia mieshenkilöitä, jotka pyrkivät turvaamaan vanhuuden päivänsä pientä ekstraa tienaamalla. Monta kertaa esityksen aikana heräsi kysymys, että missä ovat kaikkien tilojen maanviljelijät eli omistajat? Hehän ovat se ihmisryhmä, joka palkan maksaa ja muodostavat kysynnän työntekijöille. Tutkimuksessa haastateltiin 107 henkilöä, joista 5 oli maanviljelijöitä. Samalla on kuitenkin huomioitava, että tilat täällä ovat massiivisia ja omistajat antavat paljon vastuuta alempien tasojen työntekijöille, joten vuorovaikutus eri tasojen välillä on vähäistä.

---

Ensi viikolla Etelä-Afrikan parlamentissa kuullaan eri osapuolien näkökulmia ja sen myötä pyritään tekemään lakiesitys. Työ tuntuu lähes mahdottomalta, koska mikäli muiden kuin virallisten välitysjärjestöjen toiminta kielletään, toiminta siirtyy alamaailmaan, jossa sääntöjä ei voida rikkoa, koska niitä ei ole. Jonkilaisia rajoituksia ja säännöstelyä on siis tiedossa, saa nähdä minkälaista.

---

Ja maanantaina edustan Sustainability Institutea FIFA:n jalkapallon maailmanmestaruus-kisoihin ja ihmiskauppaan, erityisesti lapsikauppaan, liittyvässä seminaarissa. Tulossa rajua infoa ja karuja tilastoja. Jotain muuta kuin puita.

---

Niin. Puita. Tänään iltapäivällä kävimme tutustumassa Jonkerhoekin alueella tapahtuvaan puunhakkuuseen ja biomassan tuotantoon upeissa maisemissa vuorien keskellä. Bruce vetää Biomass and Energy-kurssia ja loikkasin mukaan autoon. Suomea käytettiin useammankin kerran esimerkkinä.

Taivaalta sataa kaatamalla vettä. Huomenna taas tiedossa otsikoita siitä, miten eri alueet ovat tulvineet. Minulla sateet eivät ole suurikaan ongelma, mitä nyt en voinut aamusessiossa istuttaa puita. Suurempi ongelma tulvivat viemärit ovat niille muutamalle miljoonalle asukkaalle, jotka asuvat Cape Flatsin, Mitchelläs Plainin ja Khayelitshan alueella. Vähävaraisempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvien asuinalueet ovat rakennettu kosteikkoalueelle, joka hipoo korkeudessaan merenpintaa. Vähänkin rajumpi sade saa alueet tulvimaan ja asukkaat joutuvat veden armoille useamman kerran talvessa. Ilmaston muuttumisen myötä tilanne vain pahenee. Rajuimpien ennustuksien mukaan vuonna 2100 alueet ovat peittyneet veden alle ja Pöytävuoren kansallispuisto ja Hyväntoivonniemi muodostavat muutaman saaren mantereen edustalle.

Nappasin Googlesta kartan, joka antaa vähän käsitystä alueesta, jossa majailen.Kuva on vähän pieni, mutta oikessa laidassa näette tekstin Sustainability Institute, vasemmalla rannikkolla Cape Town ja etelää kohti niemimaata kuljettaessa näette Noordhoekin, jossa sijaitsee "kakkosasunto".

Nyt takaisin julkaisun pariin ja huomenna Kayamandin townshipiin eli slummiin perehtymään urbaaniin maanviljelyprojektiin, jossa kannustetaan paikallista koulua viljelemään vihanneksia pihamaallaan. Näin jo pienestä pitäen urbaanissa ympäristössä asuvat nuoret ovat tekemisissä luonnon kanssa. Todennäköisyys, että kiinnostus ympäristöä kohtaan jatkuu tulevaisuudessa, kasvaa roimasti. Projektin tarkoituksena on ajan myötä levittää urbaanin maanviljelyn sanomaa. Näin paikalliset vähävaraiset ihmiset eivät ole riippuvaisia raaka-aineiden hintojen muutoksista. Vuosi sitten ruoan hinta nuosi räjähdysmäisesti ja juuri yhteiskunnan alin luokka kärsii eniten.

Etelä-Afrikan tapahtumia

Inner Kom usvaisena sunnuntaiaamuna (piti kääntää sana mist sanakirjan avulla, suomi alkaa unohtua..)

Lynedochin ala-asteen oppilaita hyppimässä narua

Etelä-Afrikan ja Zimbabwen harjoittelijat edustavat

Lynedochin ekokylää

Mun koti

Inspiroiva työilmapiiri

Eilen kävimme kollegoiden kanssa keskustelun unelmatyöpaikasta. Toinen harjoittelija Sweet Beer on tänään viimeistä päivää töissä ja palaa viikonloppuna takaisin Zimbabween. Hänestä on tullut tosi läheinen viimeisen kuukauden aikana, meitä kutsutaankin Charlien enkeleiksi instituutissa, koska pelastimme taannoisen Human Settlements-työpajan mahtavalla työpanoksellamme totaaliselta organoisointi- ja logistiikkakaaokselta.

---

Sweet Beer työskentelee Hararessa Environment Africa -järjestössä kotimaassaan ja kokee, että työilmapiiri ei ole parhaimmasta päästä. Tietenkin jo yhteiskunnallinen tilanne Zimbabwessa luo jo tietynlaisen haasteellisen pohjan työskentelylle. Ihmisille on vaikea toimittaa viestiä ympäristönsuojelun ja jätehuollon tärkeydestä, kun jokapäiväisten perustarpeiden saanti ei ole turvattu.

---

Instituutissa ilmapiiri on mahtava. Vuorovaikutus vanhempien konkareiden ja nuorien innovaatiokoneiden välillä on tehokasta, ja molemminpuolinen kunnioitus nuorien ja vanhojen välillä on nähtävissä. Monissa organisaatioissa on edelleen äärimmäisen hierarkinen rakenne, joka ei huomioi sitä, että nuorisolla voi olla erittäin raikkaita ajatuksia organisaation uudistamiseksi.

Suomi, Ruotsi, Norja, Islanti vai mikä?

Kuvat. Viikonloppujen satoa: Etelä-Afrikka vastaan Australia rugbymatsi, jonka EA voitti! Ja alla kiipeäminen Chapman´s Peakille, josta upea näköala Noordhoekin rannalle.

Mistä maasta olen kotoisin? Välillä unohdan itsekin.

---
"Jorma": Välillä on niin hieno kertoa ihmisille, etta tunnen jonkun Islannista
Paikallinen komistus: Ai kenet sä tunnet Islannista?

Minä: Ihan tosi? Mä en tunne ketään Islannista.

"Jorma" häkeltyneenä: Mitä? Etkö sä olekaan Laura Islannista?

(tutustunut "Jormaan" syksyllä 2008)
---

Hassu mies haipuvussa: Me tässä poikien kanssa arvuuteltiin sun kotimaata.

Minä: No mihinkäs tuloksiin tulitte?

Hassu mies haipuvussa: Joko Skandinavia tai Unkari.

Minä: Skandinavia taisi osua aika oikeaan..

Hassu mies haipuvussa: Mä tiesin, vaikka ei Ruotsissa surffatakaan.

Minä: Kuka sanoi mitään Ruotsista?

---

R. Crowe: Mutta teillä sielläNorjassa ei ole hätää, kun teillä on niin paljon öljyä!

Minä: (Hiljaisuus)

---

Enää kolme viikkoa harjoittelua jäljellä. Tänään kävin lounaalla keskustelun professorin kanssa harjoittelusta, sen plussista ja miinuksista. Lupasin avustaa julkaisun kirjoittamisessa, joka pyritään toimittamaan harjoittelijoille ennen harjoittelun alkua. Näin kansainväliset harjoittelijat saavat vahan ennakkotietoa Stellenboschista ja lähialueista, käytannön haasteista ja työharjoittelun, omien intressien ja opintojen yhdistämisestä.

---

Viimeiset kolme viikkoa työskentelen julkaisun parissa. Samaan aikaan haastattelen paikallisten yhteisöjen asukkaita, jotta voin kirjoittaa Community Development-projektin julkaisuun asukkaiden käytannön kokemuksista lyhyitä koosteita. Myös pyörin Sustainable Neighbourhoods-projektin toimistossa kirjoittelemassa raportteja ja erinäisiä tekstejä puhtaaksi. Hommaa siis riittää, mutta samalla tuntuu, etta aika loppuu kesken.

---

Olisin halunnut kehittyä enemmän surffauksessa, mutta paljon kehitystä on tapahtunut muutamassa viikossa. Viime vuonna surffasin aloittelijoiden kanssa, mutta nyt joka kerta meressä olen uskaltanut kohdata aina isompia aaltoja ja Paikallinen Komistus on kärsivällisesti selittänyt rannalla ja aaltoja odotellessa eri virtauksista, niiden hyödyntämisestä, tuulista ja sään lukemisesta yleensä. Olen kehittynyt muutamassa viikossa enemmän kuin muutamassa kuukaudessa viime vuonna.

---

Nyt olen Paarlin kaupungissa kollegani perheen luona. Hän itse opiskelee Vancouverissa Kanadassa, mutta perhe on Kolumbian ja El Salvadorin kautta päätynyt takaisin Etelä-Afrikkaan. Nautimme mahtavan meksikolaisen illallisen ja kohta painumme siskonpetiin.

---
Huomaan, etta joka ilta väsähdän tosi aikaisin, mutta onhan se ymmärrettavää, kun 24 tuntia päivassä tekee englanninkokeita päässä.